Kun Euroopan komission edustaja lähtee kiertueelle kuuntelemaan kommentteja EU:n seuraavasta ilmastostrategiasta ”2050”, niin Suomesta on hyvä aloittaa. Näin totesi helmikuun lopun seminaarissa komission ilmastotoimien pääosaston pääjohtaja Mauro Petriccione.
Peruskohteliaisuutta keskieurooppalaiseen tyyliin? Ehkäpä niinkin, mutta Suomen ilmastopolitiikkaa käydään vaikkapa vaalikeskusteluissa läpi erittäin asiallisessa hengessä moneen muuhun EU-maahan verrattuna. Vaikea kuvitella, että vaikkapa Puolassa puolueiden puheenjohtajat istuisivat rauhallisesti nyökyttämässä ilmastotavoitteille. Se on sitten toinen juttu, ettei meilläkään ole vielä yksituumaisuutta siitä, millä keinoilla 1,5 asteen tasoon päästään.
Komission visio, tuo EU:n ilmastostrategia 2050, ulottuu tosiaan 30 vuoden päähän. Mutta hei haloo, mitä niille jo sovituille ilmasto- ja energiatavoitteille vuodeksi 2030 kuuluu? Siinäpä se! Petriccionen puhetta kommentoinut Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen lateli madonluvut komission ehdotukselle yhden ratkaisevan lauseen vuoksi. Sen sisältö on shokeeraava – ja tällaista adjektiivia ei kuule tutkijan suusta ihan joka päivä. Shokkivaikutus tulee siitä, että tuota 2030-sopua ei kirjoiteta uusiksi ja professori Ollikaisen mukaan tämän myötä ne kaukaisemmat visiot hämärtyvät.
Komissio tuntuu kuitenkin luottavan Suomeen ilmastovankkurien vetäjänä EU-puheenjohtajakauden aikana. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen vähän toppuutteli yleisön ilmastointoa. Puheenjohtajan roolissaan Suomi etsii enemmistöjä ja etsii tietä eteenpäin, eikä se ole aina helppoa. Helppoa ei ole pääjohtaja Petriccionellakaan, joka joutuu jatkamaan matkaa mukavasta Helsingistä vaikeampiin pääkaupunkeihin. Liekö joka paikassa edes huomattu koko ilmastonmuutos-teemaa?
Seminaarissa kuultua: ”Näissä seminaareissa istuvat järjestävät seminaareja toinen toisilleen ja samat ihmiset kiertävät paikasta toiseen.” Kommentti: Tässä seminaarissa istui kuitenkin kaksi poikkeusyksilöä, Ilmastoveivi-kampanjan aktiivit. Kampanja ajaa ilmastoteemaa Suomen puheenjohtajakaudelle ja heilläkin on edessään aika työmaa, kun pitää houkutella tukea hankkeelle eri puolilta unionia.
Leena Brandt
kirjoittaja on media-alan yrittäjä, toimittaja ja vihreä aktiivi