Enää ei jaksaisi yhtään Brexit-juttua lukea. Mitä muuta kerrottavaa Euroopan unionista olisi?
Tämän kevään vaalikeskusteluissa EU-aiheita on tuskin sivuttu. Tulevien Suomen ministerien päänmenoksi on toki tehty luetteloita odotettavissa olevista aiheista ja kiistoista. Yksi on varma: yllätyksiä on luvassa, ja ne ovat yleensä ikäviä.
Kuusi vuotta sitten keväällä 2013 päätin hakea avoinna olevaa Suomen EU-edustuston lehdistövirkamiehen paikkaa. Valinta varmistui heinäkuun lopulla ja syyskuun alussa pääsinkin jo työn touhuun Brysseliin. Viiden vuoden pesti näköalapaikalla oli sellaista menoa että pois oksat ja männynkävyt.
Mitä kaikkea ehti tapahtua viidessä vuodessa? No huhhuh! Aloitetaanko vaikka siitä, että loppuvuodesta 2013 Maidanin protestit alkoivat ja Ukraina ajautui sotatilaan, joka jatkuu yhä.
Vuonna 2014 työlistalla olivat muun muassa EU-Yhdysvallat- vapaakauppasopimus (ns. TTIP, syväjäädytettynä edelleen), afrikkalainen sikarutto, Ebola-epidemia (joka tällä hetkellä riehuu Kongon Demokraattisessa tasavallassa) ja Krimin valtaamista seuranneet Venäjä-pakotteet ja vastapakotteet.
Vuoden 2015 kesä oli Kreikka-kesä ylimääräisine kriisikokouksineen ja samana kesänä Välimeren ylitti ennätysmäärä väkeä paremman elämän toivossa. Vuoden loppua sävyttivät tapahtumat Pariisissa; ilmastosopimus ja terrori-iskut.
Sitten olikin vuosi 2016 ja aiempien teemojen päälle saimme lisää Syyrian kriisiä, Turkkia, autojen päästömittaushuijauksia ja kirsikkana kakun koristeeksi sen onnettoman Brexit-äänestyksen.
Seuraavaksi olikin ”EU:n globaalistrategian” aika ja vuonna 2017 alettiin puhua PRY:stä, pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä, jonka myötä EU-maat voivat yhdessä kehitellä vaikkapa drooneja sotilaskäyttöön. Samana vuonna tehostui toiminta venäläisiä trollitehtaita vastaan erityisen EastStratCom-yksikön perustamisen myötä.
Näiden kriisien keskellä EU on luovinut eteenpäin ja löytänyt yhteisymmärryksen monista kansalaisia koskettavista asioista. Toimittajat – minä muiden mukana – innostuvat yleensä kriiseistä ja unohtavat saavutukset. Joten kehutaan vähän: EU-maiden ja Euroopan parlamentin kesken on sovittu uusiutuvan energian käytöstä, nollaenergia-rakennusmääräyksistä, kodinkoneiden energiamerkinnöistä, rekkojen päästörajoista, roaming-maksujen poistosta, GDPR-tietosuojasta. Pankkien riskinottokykyä seurataan aiempaa tarkemmin, samoin ns. konfliktimineraalien käyttöä, rahanpesua ja isojen yritysten verosopimuksia valtioiden kanssa. Ja niin edelleen.
Joten uudet ministerit, keitä ikinä olettekin, varautukaa ihan kaikkeen. On paljon peruskauraa, joka on etukäteen tiedossa. Mutta yllätyksiltä ei voi välttyä, eivätkä niiltä virkamiesten huolelliset etukäteisvalmistelut pelasta. Ehkä olisi syytä kehitellä joku oma meditaatioharjoitus, jotta EU-puheenjohtaja-aikana pää kestää menoa. Voimia kaikille!